Tänään vietetään valtakunnallista Roosa nauha -päivää ja tänä vuonna sen teemana on otsikon mukainen, Seela Sellan välityksellä markkinoitu sanoma.

Rintasyöpä on koskettanut minua kovin läheltä ja olen valitettavasti menettänyt sille läheiseni. Siksi tällä päivällä on sydämessäni erikoismerkitys ja haluan todella näyttää avoimesti sekä tunteeni että tukeni. Syöpädiagnoosi ei naurata.

Tuen näyttäminen on tehty helpoksi vuosittain vaihtuvan Roosa nauhan avulla. Samalla onnistuu helposti pienimuotoinen rahallisenkin tuen antaminen, kun nauhasta maksettu korvaus menee rintasyöpätutkimuksen tukemiseen. Vuosia sitten, aloittelevana yrittäjänä, olisin todella halunnut lähteä tukemaan tätä tutkimusta kuukausittaisella tuella mutta starttiraha oli minulle aivan liian kova. Sen johdosta päädyin antamaan rahallisen panostukseni Pääkaupungin Turvakoti ry:n puolelle ja näyttämään henkisen tukeni syöpäjärjestölle Roosa nauhan kautta.

Lähes joka kahdeksas suomalaisnainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä rintasyöpään. Tällä logiikalla meidänkin kuuden hengen naistiimistä yksi tai useampi saattaa hyvinkin sairastua tähän naisten yleisimpään syöpään. Iänkin puolesta olemme kaikki riskiryhmässä ja siksi mammografiatutkimukset ovat meidän porukalle kovin tuttuja. Onneksi Suomessa tämä riski otetaan todella vakavasti ja seulonnan ansiosta syöpä todetaan useissa tapauksissa ajoissa.
Tiimilläni on onneksi toistaiseksi kaikki hyvin ja saamme kaikki tehdä töitä rinta (rinnat) rottingilla.

Hyvää Roosa nauha -päivää ja Maritalle hali.
Minulla on sinua ikävä ❤️

Tänään vietetään virallista Yrittäjän päivää, onnea siis meille.
Yrittäjyydestä Suomessa voidaan olla montaa mieltä mutta sitä ei varmastikaan tarvitse kiistää, että kyseessä on yksi koko kansantaloutemme kivijaloista. Uuden hallituksemme eri puolueet ovat yllättävänkin yhtä mieltä siitä, että tavoiteltua työllisyyskasvua ei voida saavuttaa ellei yrittäjyyttä tueta. Niinpä.

Aloittaessani yritystoiminnan en suoraan sanottuna pystynyt millään hahmottamaan sitä kokonaiskuvaa, mitä kaikki verot ja muut veroluonteiset maksut lopulta tarkoittaisivat. Ja kun tuli aika palkata ensimmäisiä työtekijöitä, niin johan alkoi viimeistään jalat pysymään visusti maan pinnalla. Ihmettelen edelleen aina yhtä suuresti, kun maksettavaksi putoaa erilaisia työttömyys/tapaturma/sosiaalimaksuja, mitkä ovat automaattisesti pakollisia, kun uskallan palkata jonkun.
Ekonomistit heittelevät ennusteitaan tulevista talousnäkymistä ja hallitus pyörittelee päätään. Pitäisi varmaan tehdä jotakin? Laitettaisiinko aluksi vaikka lippu salkoon tänä tärkeänä päivänä?

Olen tosi ylpeä Maison Luumista ja maalaisjärjellä johdettavasta yrityksestäni. Tuosta artikkelikuvan untuvikosta on tultu pitkä matka siihen, että asiakkaiden arvostus on saavutettu.
Jos aina tekee parhaansa, niin asiakkaita riittää ja silloin voi maksaa myös tästä rakkaasta elämäntapatyöstä syntyvät lisäkulut.
Toivotan siis meille ja koko Suomen yrittäjille sydämeni pohjasta oikein mahtavaa ja hyvin ansaittua Yrittäjän päivää!
Pidetään tämä maa pystyssä jatkossakin.

Rantakausi alkaa taas uhkaavasti lähentyä ja se mielessä yritän käydä aina välillä kuntoilemassa. Tänä keväänä lajiksi on valikoitunut uinti, mikä on itse asiassa yksi niitä harvoja lajeja, mistä oikeasti pidän.

Työni mahdollistaa sen, että voin käydä uimassa mihin aikaan tahansa ja hiljaisina aikoina samaan aikaan hallissa on joko kouluryhmiä ja vesijuoksijoita. Käyttämäni rata on yleensä aamupäivisin suhteellisen vapaana ja nautinkin valtavasti juuri siitä tunteesta, että saan uida ihan rauhassa.

Pukuhuoneessa onkin sitten ihan eri meininki. Rinnakkain on kaksi aivan eri maailmaa: pikkutytöt intoa täynnä elämänsä alussa ja varttuneemmat vesijuoksijarouvat paljon kokeneena. Heitä on riemullista ”salakuunnella”, sillä puhetta todella riittää.

Yllätyksekseni kahden täysin eri ikäryhmän keskinäinen dialogi eroaa asenteeltaan käsittämättömällä tavalla. Ryhmäpukuhuoneen puolelta kuulee monenlaista draamaa ja piilokiusoittelua, kun ”suosituimmat” pikkudiivat toimivat ryhmän kuningattarina samalla kun vaatimattomammat tytöt yrittävät päästä sisäpiiriin. Ihan tekisi välillä mieli mennä lohduttamaan sivuun jäävää suloista pikkuista…
Ja mitä kuulen toiselta puolelta pukukoppia? Vanhempien eläkeläisrouvien helmeilevää keskustelua, missä toisien tekemisiä ääneen ihastellaan ja kaikkien kuulumisia tiedustellaan tasapuolisesti. Toisia kunnioitetaan ja kuunnellaan, yhdessä nauretaan ja nautitaan hetkestä.

Miten raadollinen voikaan lapsuus helposti olla. Mistä ihmeestä kumpuaa se nokittelutarve, mikä jatkuu sitten koulukiusaamisena ja mahdollisesti vielä työpaikkakiusaamisena?

Iän tuomalla elämänkokemuksella on oikeasti merkitystä ja ehkä tiimimme uskomattoman yhteishengen salaisuus piilee osaltaan myös tässä. Meillä ei ole tarvetta enää kilpailla keskenämme eikä vahtia toistemme tekemisiä. Hankalistakin asioista puhutaan suoraan ja välittömästi, minkä jälkeen ne on puhuttu ja voidaan mennä vaikka lounaalle yhdessä. Piste. Ei kyräilyä, ei selän takana sipisemistä eikä katkeruutta.

Sääli, että tämän asian ymmärtämiseen tarvitsee käydä ensin kova elämänkoulu läpi…

Uusiutuminen ja kasvaminen on yrittäjille haastavaa hommaa. Yksi isoimmista esimerkeistä uusiutumisen puolella on Espoon Tapiola. Entinen suosittu puutarhakaupunginosa on jo vuosien ajan ollut hysteerisen suuren saneerauksen keskellä eikä urakalle tunnu tulevan loppua. Toimistomme on alusta saakka ollut aivan keskuksen ytimessä ja siksi olemme saaneet valitettavasti todistaa monen kivijalkamyymälän alkua ja loppua, kun asiakasvirtaa ei ole tullutkaan. Pahoin aavistelen, että jos Stockmann ajattelisi raadollisesti pelkkiä lukuja niin sekin olisi jo sulkenut asiakkaittensa hylkäämän tavaratalon.

Toinen esimerkki haastavan kasvamisen puolelta on Ainoan kauppakeskuksen Fazer Café, mikä ilmeisesti on yrittäjävetoinen. Brändi on tunnettu ja siihen peilataan mm. yrityksen vuosikatsauksessa: ”Vahva sitoutuminen ensiluokkaiseen palveluun luo kuluttajalle kokemuksen, johon tiivistyy Fazerin brändi.” Kahvila sijaitsee lähellä toimistoamme ja mielellämme kävisimme siellä kalakeittolounaalla mutta olemme omin silmin nähneet, miten laatu mitataan todella vasta sitten, kun hienot aatteet viedään käytäntöön asti.
Kerta toisensa jälkeen olemme poistuneet kahvilasta pöyristyneenä siitä, miten huonosti yhtä kahvilaa voidaan pyörittää. Henkilökuntaa kyllä on, sehän tässä ihmeellisintä onkin. Kukaan ei vaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Aina on keitto loppu, lasit/servetit/leipä/lusikat loppu, voi jäässä ja pöydät siivoamatta. Tiskin takana pyörivät lukuisat tyttöset hymyilevät kyllä somasti mutta ovat aivan hattaroita. Tilausjärjestystä ei ole kuten ei myöskään ymmärrystä tilauksista.

Ihan harmittaa antaa näin rankkaa palautetta mutta tämä vaan vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että laajentuminen ei aina ole brändin edun mukaista. Nämäkin kokemuksemme heijastavat nyt käsitystämme koko yrityksestä.

Minulta on usein kysytty, miksi en avaa toista toimistoa Helsingin puolelle ja vastaus piilee näissä kuvan jäisissä voinokareissa, mitkä jäivät levittämättä leivälle. Hallitsematon kasvu johtaa aina keskinkertaiseen laatuun ja huonoihin asiakaskokemuksiin. Siihen ei yhdenkään yrityksen pitäisi hairahtua ja siksipä me keskitymme yhdessä toimistossamme siihen, että jokainen asiakkaamme saa varmasti sitä parasta Maison Luumin tasoa, mitä odottavatkin.

Kevennyksenä loppuun naistenpäivän tervehdyksemme, mihin saimme ihania vastauksia asiakkailtamme:
”Kiitos samoin supertiimille!”
”Kiitos samoin teille kaikille ihanille Maison Luumin leideille ❤️”
”Kiitos samoin hyvää naistenpäivää teille, kaikki kauniit Luumin talon naiset!”
”Sydämellinen kiitos onnittelusta näin Meidän päivänämme!”
”Kiitos ❤️ Muistot antoisasta yhteistyöstä parin vuoden takaa tulvahtivat mieleen…”
”Kiitos Heidi ja muu tiimi, oikein ihanaa naistenpäivää ja kiitokset muistamisesta vielä jälkikäteen monissa mukavissa merkeissä! Olemme olleet ja edelleen olemme todella tyytyväisiä yhteistyöhön ja meille välittämäänne kotiin!”

Vaikka uusi vuosi on jo täydessä vauhdissa, on silti paikallaan vielä tehdä katsaus menneeseen vuoteen. Lukujen analysointi on tällaiselle ”ihmis-ihmiselle” aina asia, mihin täytyy oikein erikseen todella keskittyä…

Vuosi 2018 oli hieman odotettua vaisumpi asuntomarkkinoilla. Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton antamien tietojen mukaan myytiin koko vuonna 2,9 prosenttia vähemmän vanhoja asuntoja kuin vuonna 2017. Vanhojen kerrostaloasuntojen kauppaa tehtiin 5 % ja rivitalojen 2,4 % vähemmän kun taas omakotitalojen kauppa kävi prosentin verran vilkkaammin kuin vuonna 2017.

Maison Luumi selvisi loistavasti tässä tiukassa markkinatilanteessa. Etenkin vanhemmissa myyntikohteissa myyntiajat meilläkin välillä pitenivät mutta sinnikkään myyntityön ansiosta pääsimme kuitenkin kasvattamaan kauppalukujamme ja liikevaihtoamme, mikä kasvoi 9% vuodesta 2017. Kasvu on vertailukelpoinen, sillä tiimimme kasvoi vuositasolla vain yhdellä henkilöllä.
Erilaisia tilastoja ja huimia lukuja pyöritellään mediassa ja lehdistötiedotteissa mutta on aina tärkeää ymmärtää myös niiden takana olevat tunnusluvut.

Olemme erityisen ylpeitä siitä, että pystymme vuosi vuoden jälkeen tuottamaan laadullisesti alan korkeatasoisinta ja vastuullisinta kiinteistönvälitystä. Viimekin vuonna pääsimme liputtamaan ”nolla-reklamaatio” -saldomme kunniaksi ja sama tavoite on luonnollisesti asetettu tälle vuodelle.

Ennusteet alkaneelle vuodelle ovat maltillisen positiivisia, ainakin näin pääkaupunkiseudulla. Meillä ainakin on vuosi aloitettu reippaasti tammikuun kymmenellä asuntokaupalla eli toimistolla on hyvä buugi ja ylenpalttisesti positiivista naisenergiaa.
Maison Luumin viides toimintavuosi on edessä, nauttikaamme matkasta!

Kun rakkaus ja taito yhdistyvät, syntyy mestariteos.
Tätä laadun jalokiveä olemme vaalineet tänäkin vuonna ja kiitämme kaikkia asiakkaitamme siitä luottamuksesta, jonka saimme jälleen lähes sadan asuntokaupan myötä.

Teemme jatkossakin kaikemme, että saatte meiltä alan parasta asiakaspalvelua ja vastuullista kiinteistönvälitystä. Tämän lupauksen annamme taas uudelle vuodelle 2019.

Rakkaudentäyteistä joulun aikaa toivottaen
Heidi ja Luumin tontut ❤️

Lauttasaari on ihana paikka asua. Voin sanoa tämän lähes koko elämäni kokemuksella, sillä muutamaa syrjähyppyä lukuun ottamatta olen asunut tällä ”Onnellisten saarella” aina.
Moni muukin on huomannut saman asian ja sen myötä saaren asuntomarkkina on ollut jo pitkään ylikuumentunut. Kysyntä ylittää tarjonnan lähes kaikissa kokoluokissa ja ostajien on oltava nopeita.

Näin kävi taas pari viikkoa sitten kauniissa Lauttasaaren kaksiossa, mistä tuli heti ensiesittelyssä useampi tarjous ja asunto myytiin yli pyyntihintaan. Asiaa jäi harmittelemaan yksi täydenrahan-tarjouksen tehnyt asiakas, jonka kanssa mietittiin ratkaisua asiaan ja päädyimme etenemään toisella tavalla eli ostotoimeksiannon kautta.

Ostotoimeksianto on moderni ja riskitön tapa löytää uusi koti ns. tiskin alta. Maailmalla on hyvinkin tavallista, että ostajilla on oma välittäjänsä mutta meillä asiakkaat eivät ole ihan vielä tosissaan tätä vaihtoehtoa hyödyntäneet.
Prosessi on selkeä: tehdään sopimus, määritellään hakukriteerit ja välittäjä heittää ns. verkot veteen. Nyt esimerkiksi tässä Lauttasaaren tapauksessa laitoin ilmoituksen paikallislehteen, mikä poiki heti useamman yhteydenoton. Huomenna lähdemme asiakkaani kanssa katsomaan koteja, mitkä eivät ole vielä julkisessa myynnissä ja ehkä sitä kautta hän löytää itselleen uuden kodin. Kaupan syntyessä me hoidamme lakisääteisen byrokratian ja ostaja maksaa sovitun välityspalkkion.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä tapaa, jos tuntuu siltä, että sitä oikeaa ei markkinoilta tunnu löytyvän. Realistiset kriteerit on tietysti hyvä pitää kirkkaana mielessä. Paraskaan välittäjä ei välttämättä löydä sitä
”4-5h+k+s+takka+p+autotalli
+maalämpö+rempattehty+merinäköala
+max400000€ -yhtälöä” edes Hesarin etusivun kautta 😉

Syyskausi on nyt virallisesti avattu!
Tänään pidettiin syksyn ensimmäinen välittäjäbrunssi, paikkana Espoon Tillinmäki. Aurinko paistoi ihanasti pilvien välistä, kun autot kaarsivat ylös upealle kukkulalle valkoisen omakotitalon pihaan. Pikkusuolaiset olivat tarjolla ja kuohuvat lasissa eli elämä mallillaan kaikin puolin.

Kiinteistönvälittäjillä itsellään on jostain syystä sellainen harhakäsitys, että on jotenkin hienompaa, jos pääsee myymään kalliita asuntoja. Olen pahoillani, jos joudun rikkomaan tämän fantasian mutta kun ei niitä noin vain myydä. Myyntiajat ovat usein pitkiä ja kohderyhmä pieni. Juuri siksi järjestämme näihin arvokohteisiimme ennakkoesittelyn, mihin kutsumme laajan välittäjäverkostomme. Uskon yhteistyön voimaan ja siihen, että välittäjien yhteistyö on myös toimeksiantajamme etu. Tämä ei valitettavasti ole vielä ihan yleinen asenne alalla mutta nykyään sentään kaikkien näiden vuosien jälkeen jokaiselle brunssille tulee joku 😉

Tämän päiväistä taloa oli taas ilo esitellä ja ensi viikolla pyörähtää sitten virallinen markkinointi päälle. Tervetuloa syksy!

Harva asia on kiinteistönvälityksessä muuttunut niin nopeasti kuin valokuviin panostaminen. Yksikään asiakkaitaan arvostava välittäjä ei ota enää kuvia omalla kännykällään vaan ulkoistaa kuvien oton ammattilaisen käsiin. Syy tähän on aivan yksinkertainen: ostajat käyttäytyvät nimittäin nettiportaaleissa kuin Tinderissä. Jos kohteen kuva (eli ensivaikutelma) ei miellytä niin sutaistaan vasemmalle ja tilanne on ohi. Siinä ei paljon maalämpö ja tehdyt remontit auta.

Arki on arkea ihan kaikille ja hyvin harvan koti on kuin sisustuslehdistä.
Tästä esimerkkinä lähes-aikuisen-poikani huone muutama vuosi sitten, kun tulin töistä kotiin.
Voi olla, että tällä fiiliksellä meidänkin koti olisi saanut netissä katsojia mutta kaupanteko olisi saattanut olla asteen haasteellista 😉

Kun tehdään päätös, että asunto laitetaan myyntiin, niin välittäjän tehtävä on tehdä kaikkensa, että ostaja löydetään. Yhtenä osana tätä valtavaa pakettia on myyntikuvien onnistuminen, jolloin kuvaan astuu paljon palstatilaa saanut stailaaminen.
Mediahuomiosta huolimatta kyseessä ei ole mikään uusi keksintö. Stailausta vain nykyään tehdään niin paljon enemmän, että tietyt kukkamaljakkokuvat saattavat välillä jo ylittää ärsytyskynnyksenkin.

Stailauksessa on kuitenkin jalo ajatus takana ja sitä voi tehdä monella tasolla. Yksi tapa on tuoda kauniita tavaroita asuntoon kuvia varten ja viedä tavarat mukanaan taas seuraaviin kuviin. Ihan ok mutta ostaja saattaa pettyä saapuessaan hyvin erinäköisen asunnon esittelyyn.

Noin viisi vuotta sitten aloitin yhteistyön stailaajan kanssa ja aloin ostamaan kaikkea sisustamiseen liittyviä tavaroita. Enkä pelkästään koristetyynyjä vaan sohvia, mattoja, lamppuja, pöytiä jne. Vuosien mittaan tavaraa on kertynyt niin paljon, että pystymme sisustamaan tarvittaessa useamman tyhjän asunnon kerralla. Huonekaluja tarvitaan paljon, sillä me jätämme ne myynnin ajaksi asuntoihin. Näin varmistamme, että valokuvista syntyneet odotukset täyttyvät paikan päällä. Ja luonnollisestikin kaikki tämä sisältyy välityspalkkioomme ilman lisäkuluja.

Miksi sitten kaikki tämä?

Molemmat kuvat ovat ammattivalokuvaajan ottamia.
Värimaailmaa on pehmennetty ja huonekaluja vaihdettu skandinaavisen ja raikkaan tunnelman luomiseksi.

Tähän juttuun piti tulla näitä ennen-jälkeen kuvia enemmänkin mutta koska tietokoneet ja minä emme ole bestiksiä niin luovutin suosiolla kahden tunnin (versio 28) taistelun jälkeen. Prkl… Tässä tuo artikkelikuvan huone stailattuna.

Laitan loput kuvat Facebook-sivulleni ”Heidi Luumi myy asuntosi”, käykää sieltä vertailemassa kumpaa asuntoa sinä lähtisit katsomaan.
Ja pakko palata tuohon poikani huoneeseen vielä: julkaisin kuvan aikoinaan Facebookissa ja huone oli siivottu 20 minuutin kuluttua. Kyllä some toimii!