Rantakausi alkaa taas uhkaavasti lähentyä ja se mielessä yritän käydä aina välillä kuntoilemassa. Tänä keväänä lajiksi on valikoitunut uinti, mikä on itse asiassa yksi niitä harvoja lajeja, mistä oikeasti pidän.
Työni mahdollistaa sen, että voin käydä uimassa mihin aikaan tahansa ja hiljaisina aikoina samaan aikaan hallissa on joko kouluryhmiä ja vesijuoksijoita. Käyttämäni rata on yleensä aamupäivisin suhteellisen vapaana ja nautinkin valtavasti juuri siitä tunteesta, että saan uida ihan rauhassa.
Pukuhuoneessa onkin sitten ihan eri meininki. Rinnakkain on kaksi aivan eri maailmaa: pikkutytöt intoa täynnä elämänsä alussa ja varttuneemmat vesijuoksijarouvat paljon kokeneena. Heitä on riemullista ”salakuunnella”, sillä puhetta todella riittää.
Yllätyksekseni kahden täysin eri ikäryhmän keskinäinen dialogi eroaa asenteeltaan käsittämättömällä tavalla. Ryhmäpukuhuoneen puolelta kuulee monenlaista draamaa ja piilokiusoittelua, kun ”suosituimmat” pikkudiivat toimivat ryhmän kuningattarina samalla kun vaatimattomammat tytöt yrittävät päästä sisäpiiriin. Ihan tekisi välillä mieli mennä lohduttamaan sivuun jäävää suloista pikkuista…
Ja mitä kuulen toiselta puolelta pukukoppia? Vanhempien eläkeläisrouvien helmeilevää keskustelua, missä toisien tekemisiä ääneen ihastellaan ja kaikkien kuulumisia tiedustellaan tasapuolisesti. Toisia kunnioitetaan ja kuunnellaan, yhdessä nauretaan ja nautitaan hetkestä.
Miten raadollinen voikaan lapsuus helposti olla. Mistä ihmeestä kumpuaa se nokittelutarve, mikä jatkuu sitten koulukiusaamisena ja mahdollisesti vielä työpaikkakiusaamisena?
Iän tuomalla elämänkokemuksella on oikeasti merkitystä ja ehkä tiimimme uskomattoman yhteishengen salaisuus piilee osaltaan myös tässä. Meillä ei ole tarvetta enää kilpailla keskenämme eikä vahtia toistemme tekemisiä. Hankalistakin asioista puhutaan suoraan ja välittömästi, minkä jälkeen ne on puhuttu ja voidaan mennä vaikka lounaalle yhdessä. Piste. Ei kyräilyä, ei selän takana sipisemistä eikä katkeruutta.
Sääli, että tämän asian ymmärtämiseen tarvitsee käydä ensin kova elämänkoulu läpi…