Jos minulla olisi taikasauva, niin taikoisin kaikille aloitteleville yrittäjille samanlaisen ensimmäisen vuoden kuin oma mennyt vuoteni. En voinut haaveilla edes hurjimmissa unelmissani, että starttini olisi kuin tähtiin kirjoitettu ja että asiat vaan loksahtaisivat luontaisesti paikalleen ilman yöunien menetystä.
Omalla kohdallani taustalla oli tietysti useiden vuosien työ välittäjänä, joiden aikana olin rakentanut konseptiani sekä hionut yksityiskohtia Maison Luumin näköiseksi. Ja koska tiimini oli minulle entuudestaan tuttu, ei yhteisiä kemioita tarvinnut onneksi jännittää. Moni naisten kanssa työskentelevä osaa varmaan aavistaa, ettei ole ihan itsestään selvää, että neljä naista pystyy toimimaan keskenään sulassa sovussa ja toisiaan kunnioittaen. Meillä varmaan salaisuutena on yhteiseen tavoitteeseen uskominen ja roisi huumori, jota jokainen on oppinut lahjakkaasti viljelemään. Välillä nauramme (ja suorastaan ulvomme) niin kovaa, että viereisen liikehuoneiston porukat vetävät väliovensa kiinni…Sori naapurit…

Markkinatilanne oli viime vuonna vielä takkuinen, vaikka koko maan kauppamäärät kasvoivatkin vanhojen asuntojen osalta noin 6% edelliseen vuoteen verrattuna. Suunta on siis oikea ja me teimme tahollamme kaikkemme, että kauppa tehtiin meillä myynnissä olevasta asunnosta eikä jostain toisesta. Tästä sinnikkyydestä meidät jo tunnetaan ja siitä saimme tänäkin vuonna runsaasti kiitosta ja palautetta. Kauppoja teimme paljon ja niiden joukkoon mahtui kaiken tyyppistä kohdetta, ihan pienestä lomamökistä hulppeisiin arvoasuntoihin. Miljoonakauppojakin pääsimme tekemään kolme kappaletta, mikä on yhdelle toimistolle aika hyvä prosentti koko maan määrästä.

Ja kun bisnes kulki, niin mieli oli avoin ja yllättäen muutkin asiat pyörähtivät uusille raiteille:

1) Aloittamani salitreeni personal trainerini kanssa jatkuu edelleen (!). Kuntoni on selvästi kohentunut, vaikka vaaka näyttääkin näin joulupyhien jälkeen taas masentavalta. Tavoitteena tässä projektissa on nyt kuitenkin olla kondiksessa maaliskuussa 2017, jolloin täytän 50 v eli tässä vaiheessa ei yksi joulumässäily pilaa mitään.

2) Ystäväni vinkki johti minut verimikroskopistin puheille, joka avasi minulle kokonaan uuden ulottuvuuden omaan hyvinvointiini. Sarita otti minusta useita verinäytteitä, läväytti kuvat verestäni isolle ruudulle ja analysoi plasmani minulle sellaisella selkokielellä, että jopa minä ymmärsin asioiden olevan menossa väärään suuntaan. Oli muuten aika ”veret seisauttava” istunto (huom. nokkela sanaleikki). Nyt olen kolmen kuukauden ajan syönyt vitamiineja, mineraaleja ja suoloja ohjeiden mukaan ja todennäköisesti ensi kuussa otettava uusintatesti tulee näyttämään ihan erilaiselta. Olo on ainakin jo ihan erilainen!

3) Ja sitten on vielä tämä rakkaus. (Sen piikkiin laitan muuten osittain sen, ettei kilot ole vähentyneet mihinkään -> rakkauskilot, you know). Elokuiset sokkotreffit johtivat suureen Love Storyyn ja sain luottamukseni takaisin siitä, että jokaiselle voi oikeasti olla olemassa se oikea. Se on muuten jännä juttu, että olin täysin tyytyväinen sinkkunakin enkä mielestäni kaivannut kumppania elämääni. Mutta nyt, kun saan elää rakkauden kyllästämänä niin tajuan, miten paljon lisää onnellisuutta voi mahtua elämään antoisan työn ja upeiden lasten ohella.

Näin jälkeenpäin voin myöntää, että tasan vuosi sitten hirvitti. Palkkasin silloin kolme ihmistä ja lähdin pyörittämään kiinteistönvälitystoimistoa pahimman taantuman alla. Usko konseptiimme oli kuitenkin vahva ja mennyt vuosi on selkeä merkki siitä, että laadulle ja palvelulle oli paikkansa.
Olen nyt, yhtä vuotta viisaampana, paremmassa iskussa henkisesti ja fyysisesti kuin pitkään aikaan. Tämä antaa vahvat eväät tehdä tästä vuodesta menestystarinan meille ja asiakkaillemme. Tammikuun hurja startti lupaa kaupallista vuotta ja piristystä pitkään kestäneeseen tahmeuteen asuntomarkkinoilla.

Jaksan aina hokea sanontaa: ”Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita”. Kun aidosti välittää ihmisistä ympärillään, toimii rehellisesti ja oikein, niin ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan. Tulen jatkossakin noudattamaan tätä linjaa elämässäni, niin työssäni kuin lähimmäisteni kanssa. Uskon, että tästä syystä saan varmaan ympärillenikin positiivisia asiakkaita ja tilanteita. Niin se elämä vaan menee.

Artikkelikuvassa tiimini skoolaa joululounaalla mahtavalle menneelle vuodelle ja ottaa vuoden 2016 innolla vastaan. Tästä vuodesta tulee ihan huippu!

”Joulu yllätti Luumin” voisi olla lööpeissä aina tässä vaiheessa vuotta. En ole yhtään jouluihminen (vaikkakin näin vanhemmiten olen oppinut arvostamaan pitkiä joulupyhiä) ja voitte uskoa, ettei kotia ole koristeltu eikä lahjoja juurikaan vielä hankittuna. Minun tyyppiseni ihmisen pitäisi ehdottomasti ostaa joululahjoja pikkuhiljaa pitkin vuotta sillä MIKÄÄN ei saa minua kauppoihin, jos tiedän, että siellä on tungosta ja ahdasta. Kierrän tietoisesti aina kaiken maailman hintahulinatkin kaukaa, koska en yksinkertaisesti kestä väenpaljoutta. Samasta syystä jää moni kesäfestari käymättä, mikä on itse asiassa hieman sääli…

Olen tänä vuonna kuitenkin päässyt aavistuksen normaalia enemmän joulutunnelmaan, koska valitsemani radioasema soittaa pelkkiä joululauluja aamusta iltaan. Huomaan hyräileväni niitä ajaessani ja koska useimmat laulut ovat lapsuudesta tuttuja, niin väkisinhän sitä osaa jopa laulaa mukana.
Eilen tein historiaa lähtemällä ystäväni kanssa Finlandia-talolle kuuntelemaan Ylioppilaskunnan Laulajia. Ilta oli yhdistelmä Sibeliusta ja joulua ja tällä kertaa jouluosuus veti pidemmän korren. Komeaääniset miehet saivat minut aidosti liikuttumaan ja kun ”En etsi valtaa loistoa” alkoi, niin kyynelhän siinä tuli silmään.
Joulun sanoma iski suoraan sydämeen: ”Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan”.

Ajatelkaa nyt: Sibeliuksen sävellys on yli 100 vuotta vanha ja sanoitus on ilmeisesti vielä vanhempi. Kuitenkaan se ei voisi olla ajankohtaisempi. Maailmamme on monilta osin sekaisin ja joulun sanomaa kaivataan kaikkialla.

Toivotan valkoista joulua kaikille. Kuunnelkaa laulun sanoma ja olkaa toisillenne hyviä.

Jos nyt tekisi kerrankin poikkeuksen ja ruotisi vähän tätä meidän ihanaista kiinteistönvälittäjäkulttuuria ihan näin blogissa asti. Totuuden nimissä on sanottava, etten juurikaan ehdi seuraamaan mitä muut tekevät ja MITEN he asioita hoitavat mutta asia nousi ajankohtaiseksi, kun yksi tiimiläisistäni lähti etsimään itselleen uutta kotia. Voin muuten sivusta katsoneena sanoa, ettei ollut ihan yksinkertainen homma…

Pyydän etukäteen anteeksi joiltain kollegoilta mutta tässä pikakurssi ihan ilmaiseksi:
1. Vastatkaa puhelimeen.
2. Tai jos olette varattuina niin soittakaa nyt ihmeessä takaisin.
3. Ja jos asiakas tilaa teiltä esitteen tai pyytää yhteydenottoa niin tehkää se.

Ei ole kovin monimutkaista, eihän? Miten kukaan välittäjä voi olettaa, että ostaja löytyy, jos ei ole tavoitettavissa??

Tätä ja kaikkea muuta huonon ja luokattoman huonon palvelun väliltä löytyi kaikilta osa-alueilta. Meitä olisi varmaan huvittanut koko sirkus vielä enemmän mutta nyt piti oikeasti löytää uusi koti (joku oli myynyt sen vanhan kodin kolmessa päivässä…) 😉 Ymmärrän taas paremmin saamiamme palautteita tyyliin ”Miten monelta harmilta olisikaan vältytty, jos olisi valittu heti teidät”, sillä useilla asiakkaillamme on valitettavasti kokemuksia ei-niin-hyvin-menneestä myyntiprosessista.

Taas pyydän etukäteen anteeksi joiltain kollegoilta mutta tässä pikakurssi asiakkaille ihan ilmaiseksi:
1. Älkää nyt herranjestas valitko ihan ketä tahansa.
2. Haastatelkaa edes muutamaa vaihtoehtoa ennen toimeksiannon tekoa.
3. Kyselkää ystäviltänne suosituksia, niiden kautta löytynyt ehdokas on läpikäynyt edes jonkun seulan.

Kun sitten valinta on tehty, niin seuraava testi on edessä, jos myyntiaika venyy. Siis kyllä: mekään emme myy kaikkia asuntoja muutamassa viikossa. Kärsivällisyyttä vaaditaan silloin kaikilta osapuolilta, niin toimeksiantajilta kuin välittäjältäkin.
Pitkän myyntiajan voi hoitaa vain kahdella tavalla: hyvin tai huonosti. Huonompi tapa on roikuttaa kohdetta netissä tekemättä sille yhtään mitään. Keskellä kesää saattaa julkisivukuvana olla luminen talvikuva ja esittelytekstissä: Tervetuloa ensiesittelyyn 20.1.14! Silloin hitaampikin yleensä tajuaa, että asuntoa on myyty piiiitkäään ja innostus kaupantekoon on välittäjältä hiipunut aikaa sitten.
Aktiivisessa vaihtoehdossa esittelyitä pidetään säännöllisesti, kuvia päivitetään vuodenaikojen mukaan ja välillä muistutellaan myyntihaluista vaikka lehti-ilmoituksella.
Yksi toimistomme ehdottomia vahvuuksia on sinnikkyys ja positiivisuus ja sloganimme kuuluu: Jokaiselle asunnolle on ostaja ja on meidän tehtävämme löytää se ostaja. Tätä jokaisen toimeksiantajan tulisi vaatia omalta välittäjältään.

Onneksi kulttuuri on muuttumassa ja alalla on myös monia loistavia välittäjiä, joilla on ammattiylpeyttä ja intohimoa työhönsä. Nämä kollegat haluavat kouluttautua ja toimia vastuullisesti asiakkaittemme suurimmissa hankinnoissa. Heidän kanssaan on ilo tehdä yhteistyötä ja jakaa kokemuksia. Tätä teemmekin jatkuvasti, mm. yhteisen Facebook-ryhmän kautta.

(Tiimiläiseni löysi muuten uuden kodin ja pääsi kaupoillekin asti, tosin joutui korjailemaan kauppakirjan virheitä vielä pankissa asti.)

Energiaa – vasemmalta ja oikealta – sitä ovat viimeiset viikot olleet tulvillaan. Olen ollut välillä aivan pää pyörryksissä, kun asiat ovat loksahdelleet paikalleen ja olen yrittänyt vaan nauttia vauhdista. Jokainen aihe ansaitsee ehdottomasti oman blogikirjoituksensa ja yritän oikeasti saada nekin aikaiseksi. Tässä nyt kuitenkin ensin pähkinänkuoressa ajatuksien tulvaa.

Jos vaikka aloittaisi tästä iänikuisesta liikkumisen vähyydestä ja jumppakipinän puuttumisesta. Otin lopultakin härkää sarvista ja hommasin itselleni trendikkäästi personal trainerin! Kalenterissani on nyt buukattuna vuoden loppuun saakka Nora Vuorion kanssa tärskyt ja tavoitteena on saada tätä rapakuntoa edes vähän nostettua. Täytän 1,5 vuoden kuluttua 50v ja kun se päivä koittaa niin en halua olla näin huonossa kunnossa. Ei siis mitään fitnesshörhöilyä vaan parempaa oloa (ja pari kiloa siinä sivussa pois). Vaikein päätös oli valita kiva sali. Saan ihan näppylöitä siitä ajatuksesta, että menisin vanhoissa trikoissani jonnekin poseeraussalille. Se ei vaan sovi luonteelleni, sillä haluan jumpata rauhassa ilman meikkiä ja yleisöä. Päädyin lopulta Haukilahden kuntokeskukseen, jonka tunnelma ja sijainti vastasi eniten toiveitani. Nyt heittäydyn kaksi kertaa viikossa Noran rääkkiin ja sitä kautta minusta tulee ”parempi” ihminen.

Tiimin kanssa päätimme lähteä porukalla studiolle uuden yhteiskuvan hakuun. Se sessio vaatii todellakin oman Behind the Scenes -stoorin. Jotain olen tässä elämässä tehnyt oikein, kun olen saanut ympärilleni juuri nämä uskomattomat naiset. Sitä naurun määrää, minkä me saamme yhdessä aikaan, ei pysty kukaan kuvailemaan. Tässä ei-niin-virallisessa kuvassa Tiina oli juuri matkinut tanssiliikkeitäni ja sen johdosta hänelle iski suonenveto. Meinasin tukehtua (kuten kuvasta näkyy).
Tänään saimme ensimmäiset vedokset tuunatuista kuvista ja silloin meillä vasta hauskaa olikin. Photoshoppaus on uusi lempisanani.

No sitten oikeasti ISO juttu eli uusin aluevaltauksemme netissä.
Toimistomme vahvuus on se, että voimme aina tehdä markkinointimme ”kohteet edellä” eikä ”välittäjät edellä”. Tämä on myös aina ollut oma vahva tahtotilani ja siksi käytän edelleen säännöllisesti netin lisäksi perinteistä kohdeilmoittelua lehdissäkin.
Aloitimme syyskuussa Suomessa täysin uuden tavan markkinoida myytäviä asuntoja Oikotie.fi:ssä nostamalla esiin uusimmat myytävät kohteemme omassa bannerissaan. Käytössämme on sekä mobiili että desktop ja mobiilin kuutiototeutukseen on haettu apua ulkomailta saakka.
Tällaista ei ole oikeasti ennen tehty ja siksi se on täydellisesti Maison Luumin näköinen markkinointitapa! Asuntojen myynti on täysin muuttunut netin myötä ja välittäjien toimintatapojen on muututtava siinä mukana. Olen kovin ylpeä tästä panostuksestamme ja uskon toimeksiantajiemme myös arvostavan toimintaamme.

Ja vielä viimeisenä: olette kaikki varmaan viettäneet unettomia öitä odottaessanne uutisia sokkotreffeistäni? Ne olivat täydelliset! Ja toiset ja kolmannet treffit olivat vielä paremmat… Sanon suoraan, että sillä saralla ei mikään ole kuin ennen (ja uskoni horoskooppeihin muuttui yhdessä yössä). En voisi olla onnellisempi mutta tästä ette saa blogin kautta enempää irti 😀 Sen verran voin sanoa, että aion nauttia joka hetkestä. Elämää ei todellakaan voi suunnitella etukäteen. But I love it!

Nyt on ihan sellainen tunne, että on saanut maistaa omaa lääkettään. Pistettiin nimittäin oma koti pakettiin kymmenen asumisvuoden jälkeen ja muutettiin. A-P-U-A. Tämän myllyn läpikäyneenä en koskaan enää vähättele muuttoa.
Kiinteistönvälityksessa yksi tarjousneuvottelujen ehdoista on asunnon vapautumisaika ja olen ottanut sen tähän asti aika rennolla otteella. Siihen tyylin, että ”kyllähän yhden asunnon nyt tarvittaessa tyhjentää vaikka viikossa”. Tyhjentää kyllä mutta ei siitä selviä selväjärkisenä.
Muuttoni oli pari viikkoa sitten ja edelleen moni tavara etsii paikkaansa. Se on kuitenkin pienin ongelmista. Olin nimittäin pitkään ihan loppu koko puristuksen jälkeen. Muuton organisoinnin ja asunnon tyhjentämisen rinnalla piti tietenkin hoitaa myös työt ja perhe -ihan kuten jokaisen asiakkaani, jonka on järjestettävä kodin vaihtonsa. Kunnioitukseni kasvoi heitä jokaista kohtaan.

Kokosin tähän ihan muutaman vinkin menemättä liian syvälliseksi. Muutosta kun voi ilmeisesti tehdä ihan taidettakin mutta itse taidankin olla hieman suurempien linjojen tekijä.

a) Ota muuttofirma. Ystävät on hyvä pitää ystävinä jatkossakin.
b) Tilaa tarpeeksi muuttolaatikoita, suunnilleen yksi/m2.
c) Vietä kiva päivä kirpparilla ja myy kaikki, mikä vaan jollekin kelpaa. Laita hinnaksi vaikka 20 senttiä, kunhan sitä tavaraa ei tarvitse kantaa enää takaisin kotiin. Lahjoita loput jollekin aktiivikirpparilaiselle.
d) Huolehdi kierrätyksestä ja käytä Sortti-asemaa. Tämä vaihe olisi tietysti paras tehdä hyvissä ajoin eikä sitten, kun tärkeämpiä tavaroita pakataan muuttolaatikoihin 😉
e) Kirjoita jokaiseen laatikkoon, mitä se sisältää tai edes mihin huoneeseen se kuuluu. Jokaisen vuodevaatteet olisi hyvä merkata erikseen niin, että uudessa kodissa saa helposti kaikille pedattua ainakin sängyn valmiiksi. Muuten ei tunnu kodilta.
f) Muista tehdä sähkösopimus. Oikeasti tärkeää!
g) Ota siivooja hoitamaan vanhan asunnon loppusiivous. Mikään ei ole niin tylsää kuin mennä takaisin vanhaan kotiin, kun kaikki energia pitäisi keskittää laatikoiden purkamiseen uudessa paikassa.

Loppusiivous on muuten sellainen asia, joka herättää usein kysymyksiä. Ja kyllä, on enemmän kuin hyvien tapojen mukaista pestä vanhan asunnon jääkaappi ja pakastin, pyyhkiä kaappien hyllyt ja ovet sekä kaikki muutkin pinnat. Muuttaminen on jo valmiiksi (kuulemma) yksi elämän suurimpia kriisejä eikä kukaan halua aloittaa uutta vaihetta elämässä siivoamalla toisten sotkuja. Siksipä itsekin noudatin omia neuvojani ja otin siivoojan vanhaan osoitteeseen. Suosittelen sitä jokaiselle.

Ja nyt näin, lomaa edeltävänä iltana uudessa kodissa istuen, kylmä rosé-lasi kädessä olen tosi iloinen siitä, että minulla on selkeästi vähemmän tavaraa taakkana. Aika puhdistunut olo. Väsynyt mutta onnellinen -eikös ne niin sano?

Jokainen nainen on varmasti joskus haaveillut pääsevänsä edes pikkaisen maistamaan mallien tai julkkisten elämää. Ulospäinhän se kaikki näyttää niin kovin hohdokkaalta ja huolettomalta; ihan kuin he olisivat joltain toiselta planeetalta ilman mitään maallisia huolia. Kauniita ihmisiä on ihana katsella ja kaikista ihaninta on se, jos ulkoisesti kauniilla ihmisillä on vielä sydänkin paikallaan.

Tällaisia ihmisiä tapasin kerralla oikein kunnon kattauksen, kun toukokuussa järjestettiin Ravintola Teatterin edustalla Esplanadilla mahtava hyväntekeväisyystapahtuma. Upea ja superenerginen Birgitta Öunap oli näytöksen taustalla ja koska tapahtuma oli suunnattu tukemalleni Pääkaupungin Turvakoti ry:lle, kutsui Bisse minutkin mukaan lavalle.

Ja näin minäkin sain maistaa hieman tuota kadehdittua mallien arkea. Tämän kevään poikkeuksellisen työrupeaman jälkeen tunsin olevani enemmän kuin etuoikeutettu, kun sain istahtaa hetkeksi ammattimeikkaajien ja -kampaajien käsiin. Mukana oli aivan mieletön porukka! Koko backstage oli täynnä huikeita naisia huikealla asenteella tekemässä yhdessä hyvää: upea Leena Sarvi, uskomaton Anne Pohtamo, häikäisevä Minna Tervamäki, ihastuttava Helena Lindgren, huipputyyppi Annika Metsäketo sekä ainakin viisi Miss Suomea ja lukuisia ammattimalleja. Siellä minä sitten seassa yritin olla kompuroimatta korkoihini.

Aurinko helli ja väkeä oli valtavasti liikenteessä. Ja mikä tärkeintä: Pääkaupungin Turvakoti sai taas ansaitsemaansa huomiota. Toivon niin kovasti, että muutkin lähtisivät näiden tempausten innoittamana kuukausilahjoittajaksi, sillä toiminta todella tarvitsee ulkopuolista apua.
Olin itse ihan liekeissä tuon päivän jälkeen ja onnistuin jopa hetkeksi jättämään kaikki työasiat taka-alalle.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Yksi elämäni hienoimpia hetkiä oli viime viikon lauantaina, kun kaksi vanhinta lastani painoi päähänsä hohtavanvalkoisen ylioppilaslakin.
En pysty sanoin kuvailemaan sitä tunnetta, minkä tuo näky ja rinnassani oleva tuplalyyra minussa herätti.

Kiitos Daniel ja Demi, olen teistä niin ylpeä.
Tätä kevättä en tule koskaan unohtamaan.

Sukumme on todella pieni. Menetin isovanhempani jo ihan pikkutyttönä ja isäni vuosi sitten. Minulla on äiti, yksi veli ja velipuoli, kolme serkkua ja kolme omaa, upeaa lasta. Siinä se. Ex-miehiä ei lasketa 😉

Luultavasti oman suvun pienuudesta johtuen on ystävieni merkitys ollut aina elämässäni todella merkittävä ja vaalinkin ystävyyssuhteitani viimeiseen saakka. Ei ole sellaista viikkoa, etten tapaisi ystäviäni tavalla tai toisella. He merkitsevät minulle kaikkea ja suurperheemme kokoontuu tasaisin väliajoin -viimeksi nyt vappupäivänä.

Perheeni ei ole kuitenkaan koskaan ollut niin suuri kuin nyt. Toimistoni on nykyään toinen kotini ja tiimini uusin lisä perheeseeni. Koska kaikki vietämme töissä keskenämme enemmän aikaa kuin kotona perheittemme kanssa, niin ei ole ihme, että olemme alkaneet nivoutua yhteen ja jokaisella on oma paikkansa tässä unelmaporukassa. Perheestä täytyy aina pitää huolta ja on huikeaa huomata, kuinka jokainen meistä välittää aidosti toisistaan ja haluaa toiselle vain parasta. Tiina varsinkin on oikea kanaemo ja jaksaa muistuttaa minullekin vapaapäivien ja levon tärkeydestä uudelleen ja uudelleen. Siihen tulee väkisinkin vastattua: ”Kyllä, äiti.”

Sunnuntaina juhlitaan äitejä ja siksipä siirsimme perinteiset sunnuntainäytöt poikkeuksellisesti lauantaille. Jokainen äiti on ansainnut viettää päivän perheensä kanssa; niin toimeksiantajamme, asiakkaamme kuin Maison Luumin äidit.
Jos olette niin onnekkaita, että äitinne on vielä kanssanne, niin sunnuntaina on hyvä tilaisuus halata häntä taas kunnolla.

Toivotamme siis kaikille äideille tasapuolisesti ihanaa äitienpäivää. Ja kuten blogin yläkuvassa sanotaan, parhaat lahjavinkit jokaiselle äidille löytyy osoitteesta www.maisonluumi.fi.

(Oma armeijassa oleva poikani ei pääse tänä viikonloppuna lomille ja lähetti siksi minulle näin tunteikkaan äitienpäiväkortin.)
Näin meillä…

Tänä keväänä on televisiossa ja sen myötä sosiaalisessa mediassa myllertänyt varsinainen kiinteistönvälitysbuumi.

Voidaan kai sanoa, että ala elää nyt ensimmäistä julkista nousukauttaan. Kun itse aloitin, en tuntenut yhtään välittäjää eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten ammattia arvostetaan. Nopeasti huomasin kuitenkin, että yleinen arvostus tähän työhön oli todella pohjalukemissa, jossain siellä puhelinmyyjän rinnalla listojen viimeisinä. Tämä tuntui aivan käsittämättömältä. Miten saattoi olla mahdollista, että työ, missä ollaan tekemisissä ihmisten arvokkaimman omaisuuden kanssa, on niin aliarvostettua??
Kun olin päässyt enemmän sisään ammattiin ja suosituksia alkoi virrata niin ymmärsin, että arvostuksen puute alalla on pitkälti itseaiheutettua ja seurausta välinpitämättömästi tehdystä työstä ja oman edun tavoittelusta. On itsestään selvää, että viidakkorumpu hoitaa hommansa, jos asunnon myynti tai osto hoidetaan hutiloiden.

Nyt tositv:n kautta jokainen ”tuntee” ihan nimeltä jonkun välittäjän. Ja tästä television kautta saadusta huomiosta on muut välittäjät kovin herkkänahkaisia ja käyvät mm. Facebookissa voimakkaita keskusteluja julkisesti sanotuista kommenteista koskien markkinaosuuksia ja toimintatapoja. Näissä keskusteluissa (ja televisiossakin) puhutaan toisista välittäjistä kilpailijoina ja tämä on ehkä ainoa, mikä todella särähtää omaan korvaani. Lähtiessäni aikaisemmasta työpaikastani pois tämä sama asenne sanottiin johdon puolelta suoraan päin naamaani: ”Me olemme, Heidi, nyt kilpailijoita”, eikä lähtöäni myöskään tehty ihan yksinkertaiseksi. Tämä jätti minut kovin mietteliääksi.

Mikä etu on asiakkaalla sillä, että kiinteistönvälittäjät kilpailevat keskenään? Kuulen toimeksiantajiltani useinkin, että he saavat soittoja, missä toiset välittäjät tarjoavat itseään minun tilalleni. Jotenkin tuntuu, että siinä omassa pienessä paniikissa (tämä kun on puhtaasti provisiotyötä) unohdetaan kunnioitus toisen osaamista kohtaan ja haetaan toimeentuloa keinoja kaihtamatta.
Eikö olisi myyjän edun mukaista, jos välittäjät voisivat toimia yhteistyössä eli kollegoina? Asunnon myynti olisi nimetyn kiinteistönvälittäjän hoidossa mutta kollegat voisivat halutessaan tuoda omia asiakkaitaan esittelyyn? Maailmalla on yhteismyynti jo vallitseva käytäntö ja ehkä meilläkin voisi olla aika siirtyä avoimempaan ajatteluun. Ainoa seuraus siitä saattaisi tosin olla, että asunnoille löytyisi vielä nopeammin ostaja. Myyjä tuskin harmistuisi tästä 😉

Blogikuva on viime vuoden joulukuulta, jolloin kokoonnuimme kolmen välitystoimiston kesken perinteiselle joululounaalle. Kaikkien koko maan välittäjien kanssa ei koskaan välttämättä pysty yhteistyöhön mutta tutustumalla ja ajan kanssa on mahdollista laajentaa verkostoaan tähän suuntaan ja löytää ne ”hyvät tyypit”.
Luotettavuus ja rehellisyys ovat ammattitaidon rinnalla niitä arvoja, joita ilman ei kukaan kiinteistönvälittäjä pysty pärjäämään. Yhteistyö samanhenkisten kollegoiden (ei kilpailijoiden) kanssa saattaa johtaa jopa pienehköön menestykseen.
Terveisin nimimerkki: ”Kokemusta on.”