To be or not to be

Eikö ole huikeaa, mitä aurinko tekee meille ihmisille? Kevättä on aivan selvästi jo hurjasti ilmassa vaikka nyt tulikin vähän lunta uudelleen. Valon määrä on kuitenkin jo sitä luokkaa, ettei lumi suoraan sanottuna edes harmita. Kohta on KESÄ!!

Käväisin viime viikolla pika”talvi”lomalla ja olin poissa kuvioista hetken. Päätös loman pitämisestä on joka kerta tosi vaikeaa mutta olen tässä vuosien mittaan oppinut, että vapaata on vaan välillä pidettävä. Työtahti on tosi kovaa, mikä tarkoittaa pitkiä päiviä ja kuusipäiväistä työviikkoa. Ilman säännöllisiä taukoja olisin pian entinen välittäjä eikä minusta olisi iloa kenellekään.

Tätä faktaa ei tietenkään kysyttäessä kukaan kiellä mutta silti joka lomalla tunnen huonoa omaatuntoa. Aina juuri sille ajanjaksolle osuu jonkun asiakkaani kaupat tai tarjousneuvottelut tai tärkeä näyttö. Ei ole olemassakaan sellaista viikkoa, jolloin ei mitään tapahtuisi eli jos jäisin sitä odottamaan niin en voisi koskaan lähteä mihinkään. Nyt oli taas ihan sama juttu: olin ilmoittanut kaikille asiakkaille, että olen viikon poissa, delegoinut kaikki kohteet Lindalle hoidettavaksi ja järjestellyt asioita etukäteen mahdollisimman valmiiksi. Silti yllättäen kolmesta kohteesta tehtiin tarjoukset ja nämä kolme asiakastani (+ostajat) olisivat varmaan toivoneet, että olisin itse ollut läsnä enkä vain Lindan kautta tavoitettavissa. Tässä on juuri se läheisten asiakassuhteiden tuoma ongelma: asiakkaani ovat minulle kaikki äärimmäisen tärkeitä  mutta lomaa on pidettävä. Ja tähän toivon aina ymmärrystä.

Kaikki neuvottelut menivät kuitenkin maaliin (minulla on maailman paras assari) ja tällekin viikolle saatiin sekä onnellinen loppu että tyytyväiset asiakkaat.

p.s. Aikamoinen shokki oli Cannesissa, kun tajusimme, että kaikki ne sadat hyvännäköiset miehet kaduilla ja rannoilla (kts kuva) olivat KIINTEISTÖNVÄLITTÄJIÄ, sillä kaupungissa oli isot alan messut!! Eikä mitään mahdollisuutta osallistua kemuihin sillä olimmehan lomalaisia ja asuimme ihan toisessa kaupungissa. Argh…