Olipa kerran remontti

Päätinpä sitten ostaa viime joulukuussa sijoitusasunnon. Ja vielä sellaisen ns. pommin, mikä vaati täydellisen remontin.
Alueen valinta oli helppo eli Lauttasaari. Kohteenkin valinta oli helppoa, koska osaan tehdä nopeita päätöksiä. (Ei ne aina oikeita ole mutta ainakin asioissa päästään eteenpäin.) Katsoin perjantaina alueen tarjonnan, valitsin mielestäni parhaimman ja sunnuntaiesittelyn jälkeen tein tarjouksen. Siihen asti kaikki hyvin.
Nyt näin kolme kuukautta myöhemmin, asunto remontoituna, toivoisin, että tarina jatkuisi tästä toisin. Mutta ei.

Ensimmäinen remonttimies lupasi oikein kirjallisesti, että asunto on valmis tammikuun loppuun mennessä ennen kuin hän siirtyy seuraavalle työmaalle. Mahtavaa, hommiin vaan! Annoin vapauden tehdä töitä rauhassa enkä vahtinut jokaista työvaihetta -olihan kyseessä ns. luottokaveri. Kun h-hetki koitti, hävisi kaveri ja jätti työmaan kesken. Siis kirjaimellisesti totaalisen kesken. Olin siinä vaiheessa täysin hämmentynyt tilanteesta.
Mihin on kadonnut sellainen tapa kuin ”Annettujen lupausten pitäminen”? Tai edes lause ”Olen pahoillani”? Itse kun kuitenkin pidin oman osuuteni sopimuksesta eli maksoin laskut kiltisti.

Vaihe 2 tarkoitti uuden porukan hyppäämistä remmiin. Lupasivat kolmen miehen tiimin hoitavan urakan loppuun 1,5 viikossa. Kuinkas ollakaan, ensimmäinen viikko menikin yllättäen aikaisemman kaverin virheiden korjaamiseen (?) ja sen jälkeen reilu kaksi viikkoa tehtiin pitkää päivää. Tuloksena valmis työosuus ja hermeettinen lasku.

Vaihe 3 oli puusepän viimeistelytyöt, joihin piti mennä ”joitakin päiviä”. Dead-line siirtyi joka päivä eteenpäin ja työvaiheiden eteneminen oli kuin hidastetusta elokuvasta. Kun yritin saada tekemiseen vauhtia, oli vastaustyyli vähättelevää tähän tyyliin (ja nämä ovat siis aitoja tekstiviestejä): ”Nyt Heidi vielä kärsivällisyyttä pari kolme päivää niin kaikki ok” ”Ota Heidi aikalisä ja ajattele positiivisesti vaikka aikataulu pettää helvetisti”. Puuseppä oli yleensä työmaalla klo 9-13 mutta ”parhaamme olemme tehneet”. SIIS ETTÄ MITÄ???

Näin paljon savua ei ole korvista tursunnut taas vähään aikaan. Jos itse tekisin työni vastaavalla tavalla, ei minulla olisi töitä. Miten yhdelläkään yrittäjällä voi olla varaa toimia näin? Putki- ja sähkömiehet olivat muita täsmällisempiä mutta kommunikaation puute oli aivan käsittämätöntä.
Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä -ja kallis- opetus huoneistoremontista. Tämän jälkeen suhtaudun niihin aivan uudella asenteella ja osaan kertoa omille asiakkaillenikin mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Mutta se on varma, että jatkossa keskityn ihan vaan tähän asuntojen myymiseen.