Kovaa peliä Bostonissa

Olen jo yli vuoden ajan ollut lukematta asuntomarkkinoihin liittyviä artikkeleita. Raflaavilta otsikoilta ei liene kukaan ole voinut välttyä (niiden ollessa lähes jokaviikkoisia) mutta olen määrätietoisesti jättänyt sisällön lukematta. Tähän päädyin, kun mediassa lietsottiin jatkuvasti negatiivissävytteisiä tulevaisuudenkuvia ja kuitenkin sain koko ajan tehdä kauppaa ihan normaalisti. En halunnut, että asenteeseeni vaikuttaa toimittajien mielipiteet, jotka eivät tee asuntokauppaa työkseen.

Olen myös yli vuoden ajan tehnyt enemmän töitä kuin koskaan ennen. Pitänyt näyttöjä enemmän, markkinoinut ja satsannut lehtimainontaan huomattavasti enemmän (tuossa vieressä Länsiväylän kokosivun ilmoitteluani), palkannut lisää henkilökuntaa ja yrittänyt tehdä kokonaisvaltaisesti vielä laadukkaampaa työtä. Kaikki tämä näin lama-aikana on ollut tietoista riskin ottoa. Mutta se on kannattanut: olen tehnyt kauppaa ennätysmäärin.

Olen myös yli vuoden ajan saanut enemmän toimeksiantoja kuin koskaan ennen. Olen siinä onnekkaassa tilanteessa, että puhelimeni soi päivittäin  ja minut pyydetään koteihin tekemään myyntitoimeksiantoja. Useimmiten soitot tulevat suositusten kautta ja miksi suositellaan? Koska olen löytänyt asunnoille ostajan. As simple as that.

Vaikka olen yrittänyt ummistaa silmäni lehtijutuilta, kuulevat korvani kuitenkin paljon sitä, mitä ns. kentällä tapahtuu. Isojen ketjujen toimistoja suljetaan ja yt-neuvotteluja käydään. Monet välittäjät ovat joutuneet valitettavasti siirtymään toisiin työtehtäviin kaupankäynnin seisahduttua ja ala on tiukassa taantumassa.

Ja mitä tekevät hätää kärsivät välitysfirmat? Lähtevät kisaamaan halvimmasta välityspalkkiosta isojen markkinointikampanjoiden siivittämänä. Ajatuksena ilmeisesti logiikka, että kun haalii tarpeeksi myytäviä kohteita niin kyllä niistä joku aina (tuurilla) myydäänkin. Jonkinasteinen pudotuspeli on käynnistynyt ja hätähuutona tehdään erilaisia siirtoja.

On ihan itsestään selvää, ettei kauppa nyt ainakaan voi yhtään paremmin käydä, jos välittäjällä ei ole rahkeita parempaan työn laatuun. Ei voi koskaan olla mahdollista tehdä parempaa ja laadukkaampaa työtä, jos sitä tekee tappiolla. Voiko silloin enää käyttää ammattikuvaajia? Entä käyttää kaikkia nettiportaaleja? Entä käyttää printtimainontaa netin ohella? Ja kun myyntiajat ovat pidentyneet, mitä tulee enää oman työn/ajan hinnaksi?

Ihan mahdoton yhtälö. Jatkan valitsemallani linjalla ja keskityn myymään näitä asuntoja. Ajattelin nimittäin tehdä tätä työtä vielä parikymmentä vuotta 😉