Se on 100 päivää juhannukseen eli talvi on minun osaltani taputeltu!
Tämän talven tulen muistamaan onnistuneiden asuntokauppaketjujen aikana. Jokainen asuntokauppa vaatii välittäjältä tarkkuutta ja ammattitaitoa mutta todellista sosiaalista pelisilmää tarvitaan siinä vaiheessa, kun kyseessä on asuntokauppaketju. Pähkinänkuoressahan tämä tarkoittaa esimerkiksi tätä:
Asiakas A haluaa ostaa asunnon asiakas B:ltä mutta oma asunto on myymättä. Kauppahinnasta sovitaan ehdollisen tarjouksen puitteissa ja laitetaan A:n asunto markkinoille. B:n koti pysyy edelleen myynnissä eli A joutuu jännittämään, tuleeko asiakas C yllättäen paikalle ja tekee käteistarjouksen B:n asunnosta. Hyvin todennäköisesti A:n asuntoon löytyy ostajaehdokas D, jolla on myös oma asunto myymättä. Sama pyöritys käydään läpi ja startataan D:n asunnon markkinointi.
”Pahimmassa” tapauksessa ketjussa on jopa 5-6 perhettä ja kaikki on kiinni ketjun alkupäästä, johon odotetaan sitä ensimmäistä käteisostajaa. Onneksi yleensä myytävien asuntojen koko pienenee alaspäin mennessä ja myynti helpottuu.
Näitä tilanteita pääsimme tänäkin talvena todistamaan ja toteuttamaan asiakkaittemme unelmia oikein ketjutolkulla. Totuuden nimissä on sanottava, että kokenutkin välittäjä joutuu pitämään kielen keskellä suuta, kun vastaanottaa esim. perhe E:n ostotarjousta. Pelkkä myyntihinta kun ei enää riitä raamiksi kaupalle. Pitää muistaa kaikkien ketjussa olijoiden maksuaikataulut sekä jokaisen asunnon vapautumishetki. Jälkeenpäin niitä on hankala alkaa junailemaan uudelleen ja siksi kaiken on mentävä kerralla oikein. Mutta kieltämättä on aika voittajaolo, kun perhe A laittaa onnellisena nimet kauppakirjaan ja ketju on maalissa. Ja taas voi sanoa: Rakastan työtäni!