”Joulu yllätti Luumin” voisi olla lööpeissä aina tässä vaiheessa vuotta. En ole yhtään jouluihminen (vaikkakin näin vanhemmiten olen oppinut arvostamaan pitkiä joulupyhiä) ja voitte uskoa, ettei kotia ole koristeltu eikä lahjoja juurikaan vielä hankittuna. Minun tyyppiseni ihmisen pitäisi ehdottomasti ostaa joululahjoja pikkuhiljaa pitkin vuotta sillä MIKÄÄN ei saa minua kauppoihin, jos tiedän, että siellä on tungosta ja ahdasta. Kierrän tietoisesti aina kaiken maailman hintahulinatkin kaukaa, koska en yksinkertaisesti kestä väenpaljoutta. Samasta syystä jää moni kesäfestari käymättä, mikä on itse asiassa hieman sääli…
Olen tänä vuonna kuitenkin päässyt aavistuksen normaalia enemmän joulutunnelmaan, koska valitsemani radioasema soittaa pelkkiä joululauluja aamusta iltaan. Huomaan hyräileväni niitä ajaessani ja koska useimmat laulut ovat lapsuudesta tuttuja, niin väkisinhän sitä osaa jopa laulaa mukana.
Eilen tein historiaa lähtemällä ystäväni kanssa Finlandia-talolle kuuntelemaan Ylioppilaskunnan Laulajia. Ilta oli yhdistelmä Sibeliusta ja joulua ja tällä kertaa jouluosuus veti pidemmän korren. Komeaääniset miehet saivat minut aidosti liikuttumaan ja kun ”En etsi valtaa loistoa” alkoi, niin kyynelhän siinä tuli silmään.
Joulun sanoma iski suoraan sydämeen: ”Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan”.
Ajatelkaa nyt: Sibeliuksen sävellys on yli 100 vuotta vanha ja sanoitus on ilmeisesti vielä vanhempi. Kuitenkaan se ei voisi olla ajankohtaisempi. Maailmamme on monilta osin sekaisin ja joulun sanomaa kaivataan kaikkialla.
Toivotan valkoista joulua kaikille. Kuunnelkaa laulun sanoma ja olkaa toisillenne hyviä.