Meillä on Lauttasaaressa tasan yksi huoltoasema. Sitä tulee siksi väkisinkin käytettyä ja usein siellä on tällaisesta markkinatilanteesta johtuen hieman ruuhkaakin. Jonossa seisominen ei ole lempipuuhaani mutta tämän kyseisen aseman jonossa olen päässyt kehittämään itselleni viihdykettä eikä jonotus ole tuskaa.
Huoltiksellamme on nimittäin sellainen palvelumääräys, että jokaiselle asiakkaalle on tarjottava viikon kampanjatuotetta oston kylkiäisenä. Siis aivan jokaiselle. Niinpä siinä jonossa on riemastuttavaa kuunnella, kuinka monella eri tavalla sitä suklaapatukkaa voi tyrkyttää: ”Tulisiko kuskille suklaata matkaan?” ”Laitetaanko kolme patukkaa kahden hinnalla?” ”Autopesun ajaksi suu makeaksi?” Kun sitten hieman huvittuneena ensimmäisellä kerralla kysyin tiskin takana olevalta kaverilta, että onko hänen aivan pakko kysyä tätä jokaiselta, niin sain napakan ja ei-niin-huvittuneen vastauksen: ”Kyllä on. Ja vaikka asiakas olisi ostamassa jo valmiiksi viittä suklaalevyä, niin meidän on tarjottava näitä heillekin.”
Ensihämmästyksestäni selvittyäni koin valaistuksen. Olen aina tehnyt elääkseni myyntityötä ja nauttinut siitä aivan valtavasti. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa saan keskittyä yhden asian myymiseen kerrallaan eikä minun tarvitse lisämyydä MITÄÄN. Ei vakuutuksia, palohälyttimiä, siivouksia eikä varsinkaan lainoja, mitä pankkisidonnaiset välitysketjut joutuvat tyrkyttämään jokaiselle. Mikä ainutlaatuinen yksityisen toimiston vapaus! Asiakkaamme voi vapaasti keskittyä olennaiseen eikä tarvitse miettiä mahdollisia kytkyjä.
Tähän liittyen huomasin myös yllättäen, että instakuvatkin ovat nykyään täynnä tuotesijoitteluja. Hashtageilla mainostetaan siinä sivussa stailauksissa käytettyjä kalusteita ja yhteistyökumppaneita. Stailaus on ehdottoman tärkeää ja olemme tehneet sitä aina mutta viekö ylenpalttinen bisneskytky siitä aitouden pois? Näyttävätkö pian kaikki kodit samalta ja kenen etu se on?
Ei muuta kuin huoltiskaverille tsemppiä, I feel you.