Viime kesänä muutimme Lauttasaaren sisällä pienkerrostalosta isompaan, 7-kerroksiseen taloon. Surullisenkuuluisa remonttimme kesti lähes puoli vuotta, joten naapurimme varmaan odottivat sen valmistumista vähintään yhtä kovasti kuin me. Muuttopäivänämme kiikutinkin lähimmälle naapurillemme pullon shampanjaa ja toivoin, että sillä saisi osan metelistä anteeksi. Ilmeisesti toimi, koska meidät kutsuttiin heille lasilliselle myöhemmin.
Näiden kahden talomuodon suurimpia eroja on ollut kohtaamiset ihmisten kanssa. Aikaisemmin niitä kun ei juurikaan ollut. Meni useita viikkoja ennen kuin tapasimme seinänaapurimme ensimmäisen kerran. Meillä oli mieheni kanssa oikein vedonlyönti päällä siitä, miltä naapuri mahtaa näyttää. Ja arvuuttelut teimme ihan sukunimen perusteella. Molempien veikkaukset menivät ihan pieleen, kun yhtenä päivänä sitten tapasimme tämän pienen harmaahiuksisen mummelin…
Nykyinen taloyhtiömme on päällisin puolin yhteisöllinen. On aktiivinen Facebook-sivusto sekä ystävällisiä sääntölappuja ilmoitustauluilla. Kukaan ei aiheuta hämminkiä tai häiriötä ja asuminen on sopuisaa. Mutta mikä ihme siinä on, ettei samalla hissillä voida kulkea? Asumme 6.kerroksessa eli useimmiten hissiä tulee käytettyä ja todistetusti myös muissa kerroksissa asuvat käyttävät sitä säännöllisesti. Paitsi silloin, jos he sattuvat tulemaan ala-aulaan kanssani samaan aikaan, kun odotan hissiä. Silloin he valitsevat vaihtoehdoksi kerroksiinsa (ja jopa seitsemänteen) kävelemisen. Joka ainoa kerta.
Siis oikeasti? En haise enkä kokoni puolesta täytä koko hissiä eli yhteinen matkamme ei olisi kovin suurta kärsimystä. Ja jos en siinä ohijuoksussa huikkaa rappuun itse ystävällistä ”moi”-sanaa, ei naapurikaan oma-aloitteisesti edes tervehdi. Ihme meininkiä, johon tällainen sosiaalinen stadin friidu ei ole oikein tottunut.
Kerrostaloasumista googlaillessani löysin netin syövereistä satoja ”heippa”-lappuja ja naurettuani niille aikani ymmärsin, että ongelma on oikeastaan aika mitätön. Olen nyt ehkä sitten se taloyhtiön kummajainen, joka moikkailee kaikkia ja liittyy hissimatkoihin aina, kun mahdollista.
Heippa-lappua odotellessa :), t. Heidi