Tämä syksy on mennyt aivan uskomattoman nopeasti. Taas ollaan yhtäkkiä siinä pisteessä, että vuoden viimeiset myyntiviikot ovat meneillään. Joulun tulo siirtää väkisinkin asunnonvaihtosuunnitelmat taka-alalle ja silloin allekirjoittanutkin vetäytyy joulurauhan viettoon. Mutta sitä ennen paiskitaan vielä ihan täysillä ja rutistetaan viimeisetkin kaupat maaliin asti.
Sain pikku muistutuksen yrittäjän haasteista, kun kroppa muistutti yllättäen omista rajoistaan. Olen ollut aina todella terve enkä ole yleensä sairastellut edes flunssia vaan porskuttanut vuodesta toiseen eteenpäin ilman suurempia terveyshuolia. Nyt jalkaani oli särkenyt jo jonkin aikaa ja olin pistänyt sen uusien kenkien piikkiin, koska en oikein osaa varoa suurempia ongelmia. Särky kohdistui päkiään ja teki kieltämättä koroilla kävelemisen hieman haasteelliseksi. Vaihtelin siis kenkiä vähän useammin enkä miettinyt jalkaa sen enemmän. Ennen kuin heräsin yhtenä yönä uskomattomaan kipuun ja särkyyn. Sitten oli pakko miettiä jalkaa: aamulla kipeä jalka oli nimittäin eri värinen kuin parinsa, isovarpaan alaosa oli turvoksissa ja todella kosketusarka. Siis niin kipeä, etten voinut tietenkään astua sillä enkä edes kuvitella laittavani kenkää jalkaani.
Parin buranan ja pikaisen puhelinkierroksen jälkeen olin perunut kaikki päivän tapaamiset ja varannut ajan lääkärille. Pääsin onneksi heti röntgeniin -> ei murtumia, ja verikokeisiin -> ei tulehduksia. Lääkäri katsoi minua pitkään ja antoi suurta hämmennystä äänessään diagnoosiksi kihdin. Siis ymmärrättehän kaikki: kihti. Yli 60-vuotiaiden, ylipainoisten miesten tauti. Ei ehkä mikään ihme, että lääkärille teki tiukkaa antaa kyseinen diagnoosi 😉
Okei, okei, ehkä olen elämästä nautiskelija. Rakastan äyriäisiä ja olutta, syöminen on muutenkin ihanaa ja nautin aina hyvistä viineistä hyvän ruoan kanssa. Yksi mitä en ole koskaan oppinut, on veden juominen ja se saattaa olla yksi suuri syy koko tähän hässäkkään. Mutta kyllä tämä kieltämättä pysäytti. Ja nauratti (ainakin ystäviäni). Oman itseni, lasteni ja työni takia olisi hyvä pysyä edelleenkin terveenä.
Nyt olen kävellyt kaksi viikkoa UGGeilla ja elänyt parannetulla ruoka/juomavaliolla. Vesi on myös otettu mukaan kuvioihin ja onnekseni kipu jalasta on poissa. Lääkäri sanoi, että kyseinen kohtaus voi hyvinkin olla elämäni ensimmäinen ja viimeinen, joten ehkä on todella syytä hieman skarpata.
Ja minähän skarppaan. Ja siinä sivussa myyn pari asuntoa -ehkäpä jonkun kuvassa olevista jo huomenna.