Ihan ensimmäisenä pohjustus: tämä EI ole valitusblogi.
Kertaakaan koko 10-vuotisen urani aikana ei ole ollut työrintamalla niin kiirettä kuin mitä viimeisen neljän kuukauden aikana. Olen aina ollut siinä uskossa, että teen paljon töitä mutta nyt tiedän oikeasti, mitä kiire tarkoittaa.
Heinäkuussa alkoi tapahtua. Kun koronakevään shokki hälveni ja selvisi, että ihmisten on sopeuduttava jatkossakin etätyöskentelyyn ja kotimaassa pysymiseen, niin alkoi uusi vaihe eli ns.pesänrakennusbuumi. Ostajat lähtivät liikkeelle kuin yhtenä rintamana ostohousut jalassa jalkautuen Espoon talomarkkinoille. Esittelypyyntöjä alkoi satelemaan ja kalenteri täyttyi hetkessä yksityisnäytöistä, mitkä otettiin lennossa uutena toimintatapana käyttöön. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että perinteisen yleisnäytön sijaan jokaiselle asiakkaalle varattiin jokaiseen kohteeseen 15-30 min yksityisnäyttöaika turvallisen esittelyn takaamiseksi. Hiljaisen kevään jälkeen tuntui mahtavalta, kun tiedusteluja alkoi taas tulemaan mutta pian todellisuus löi vasten kasvoja, kun vuorokauden tunnit eivät yhtäkkiä oikein enää riittäneetkään. Esittelyt poikivat nimittäin ennätystahtiin tarjousneuvotteluita ja sen myötä hyväksyttyjä ostotarjouksia. Lumipallon lailla tämä muuttui kiireeksi toimiston puolelle, missä organisoitiin kuntotarkastukset, kauppakirjat ja muut kaupanjärjestelyt pankkien kesken.
Lokakuun alussa luulin oikeasti, että katkean. Haluan aina hoitaa kaikki työvaiheet jokaisen asiakkaan kanssa niin hyvin kuin vain mahdollista mutta tämä oli jo minullekin liikaa. 24/7 -tyyppinen tahti alkoi ottaa veronsa ja tunsin, miten kroppani alkoi oireilemaan.
Olen läpikäynyt edellisessä elämässä burnoutin eli siitä oppineena tyhjensin välittömästi kalenterini ja vetäydyin kolmeksi päiväksi nukkumaan ja hengittelemään. Joku voisi sanoa, että kalenteri olisi pitänyt tyhjentää kolmeksi viikoksi mutta tämäkin irtiotto oli ajoituksena täydellinen. Kolmen kuukauden aikana olimme tehneet niin paljon kauppaa, että varasto oli periaatteessa pyörähtänyt ympäri ja tilanne alkoi sen myötä tasaantua. Pystyin yllättäen jälleen keskittymään kunnolla kohteisiini, koska niitä vain yksinkertaisesti oli vähemmän. Vanha sanonta ”less is more” kuulosti hyvältä ja tätä viisautta noudattaen menin eteenpäin päivä kerrallaan.
Ja nyt yhtäkkiä on marraskuu!! Edelleen meillä sama hurja myyntitahti jatkuu, kohteet tulevat ja menevät hyvään kauppahintaan ennätysvauhdissa ja samalla häämöttää joulu! Wikipedian mukaan marraskuusta sanotaan näin: ”Suomessa marraskuu on etelässä lyhyiden ja harmaiden päivien, syysmyrskyjen, syyssateiden ja monesti myös ensilumen aikaa.” Not my ’cup of tea’ mutta yrittäjä minussa nostaa päätään ja kertoo, että meillä on vielä noin kuusi viikkoa ennen perinteistä joulutaukoa. Jos nyt siis tänä vuonna on joulutaukoa 😉
Tämän vuoden tulemme muistamaan monilla tavoin ja luulen, että kovin moni ei muistele lämmöllä vuotta 2020. Sympatiamme ovat kaikkien niiden puolella, joille koronaepidemian jatkuminen tarkoittaa mm.sitä, ettei joulupukki tule käymään tänä jouluna. Maison Luumi pitää osaltaan huolta siitä, että asuntonäytöt ja -kaupat järjestetään jatkossakin vastuullisesti viranomaisohjeita noudattaen. Me suomalaiset olemme toistaiseksi onnistuneet pitämään taudin leviämisen muihin Euroopan maihin verrattuna kurissa ja olemme kaikki vastuussa yhteisestä tulevaisuudestamme. Jos se tarkoittaa maskien ja käsidesien käyttöä jatkossakin, niin olkoon niin. Halailua ja Nizzaa kaipaan mutta ehkä niidenkin aika tulee vielä…