Tuossa loppukeväästä kerroinkin täällä blogissa, että minulle oli myönnetty Vuoden Turvateko -palkinto tekemästäni hyväntekeväisyystyöstä Pääkaupungin Turvakoti ry:n hyväksi.
Palkinto haluttiin antaa tänä vuonna minulle, koska ”Heidi Luumi on tukenut Pääkaupungin turvakoti ry:n turvakodin toimintaa yksityishenkilölle merkittävällä taloudellisella summalla, mahdollistanut turvakotityön toteuttamista sekä pitänyt turvakotityötä ja sen tarpeellisuutta esillä omissa verkostoissaan” . Kaikessa yksinkertaisuudessaan tukeni on sitä, että annan kaikista tekemistäni asuntokaupoista siivun suoraan turvakodille. Ja suoraan sanottuna en olisi etukäteen ikinä uskonut, miten hyvä mieli siitä tulee joka kuukausi. Suosittelen hyväntekeväisyyttä ihan jokaiselle, sillä epäitsekkyys tekee meistä kaikista parempia ihmisiä.
Tänään oli se päivä, kun palkintoa juhlistettiin paikan päällä turvakodissa kutsuvieraiden, lehdistön ja henkilökunnan kanssa. Tilaisuus oli koskettava. Paikalla oli joukko vahvoja, julkisuudesta tuttuja naisia ja heidän kanssaan syntyi rakentavaa keskustelua turvakodin tarpeellisuudesta ja siitä, kuinka vakavasta ongelmasta on kyse. Sain tutustua mm. Sole Molanderiin, Sirkka Mertalaan ja Nasima Razmyariin, joilla kaikilla tuntui olevan sydän paikallaan ja aito kiinnostus lähimmäistä kohtaan. Heillä kaikilla on myös kattavat verkostot ja ehkä sitä myötä turvakodille löytyy muitakin tukijoita. Turvakodin tilat ovat auttamattoman ahtaat ja vanhat eikä ihan pelkästään minun panostuksellani pystytä hankkimaan uusia tiloja. Niille uhreille, jotka joutuvat tulemaan turvakotiin väkivallan pelon takia, soisi tilavammat ja laadukkaammat asumistilat kaoottisen elämäntilanteen vastapainoksi.
Niin ja mitä tulee tuohon otsikkoon: palkintoni oli uniikki nukke; suojelushaltija, jonka vien nyt työpöydälleni. Hyväkin välittäjä tarvitsee oman suojelusenkelinsä, jotta asuntokauppa ei kokonaan jymähdä tässä markkinatilanteessa ja jotta voin jatkossakin tukea turvakotia.