Meidän perheessä äidin sunnuntai on todennäköisesti aika erilainen kuin monessa muussa perheessä. Heräilen ihan rauhassa, keittelen ison pannun kahvia ja valmistaudun henkisesti päivän näyttökierrokseen. En ole yhtään aamuihminen ja koska lapsetkin sen tietävät, saan tehdä ihan rauhassa omat aamuhommani. Tänä aamuna laitoin Club for Fiven uuden joululevyn soimaan ja sen ansiosta tunnelma oli siinä meikatessa suorastaan harras.
Sunnuntai on ainoa työpäivä viikossa, josta välittäjä ei voi luistaa ja olen oppinut jopa pitämään sunnuntaityöstä. Se on itse asiassa aika makea tunne startata yksikseen liikenteeseen ja fiilistellä tulevaa päivää. Lauttasaaressakin on kovin hiljaista vielä puolen päivän maissa; muutama lapsiperhe suuntaa puistoon ja paikallisen Kujiksen edessä on tietysti aina samat vakionaamat eli kotisaareni on parhaimmillaan 😉 Siinä ajellessa käyn mielessäni vielä läpi esiteltävät asunnot ja aikatauluni. Nautin siitä, ettei yksikään sunnuntai ole koskaan samanlainen. Koskaan ei voi tietää, kuka näytölle tulee ja mitä tapahtuu.
Sitten se kääntöpuoli: sunnuntain johdosta työviikkoni on lähes aina kuusipäiväinen ja täytyy tunnustaa, että näin sesongin loppupuolella alkaa jo pieni kisaväsymys painaa päälle. Nyt olin saanut levättyä poikkeuksellisesti kaksi päivää itsenäisyyspäivän takia ja sen johdosta olinkin vuoden viimeisellä sunnuntainäytöllä hyvässä vireessä. Hyvä niin, sillä viimeisellä näytöllä oli tänään peräti 12 perhekuntaa! Leppävaarassa sijaitseva rintamamiestalo veti ensiesittelyssä tuvan täyteen ja saa varmaan pian uudet omistajat. Oli oikea päätös pitää siellä vielä näyttö.
Eli näin on yleisnäytöt ns. pulkassa mutta kaikkia kohteita pääsee joustavasti katsomaan, kun soittaa ja sopii oman näyttöaikansa. Välittäjänne palvelee ja on ennen joululomia ihan normaalisti tavoitettavissa. Vielä ehtii!